Huomenta blogiystäväni ♥

Sataa, sataa ropisee. Somasti sade ropisi sontikkaani kun askelsin hiekkatietä konttuuriin. Melko lämmintä kuitenkin.

Mummot ja papat varmaan nukkuivat vielä tai olivat katsomassa aamuteeveetä koskapa yhtään ei näkynyt. Minulla on pari-kolme vakiomummoa joita aina aamuisin moikkaan. Ihana, nuorekas sauvakävelijämummo jolla on punainen lippis päässä. Hän on aina hyvällä tuulella ja nauravainen ja toivottelee minulle hyvää työpäivää.

Sitten on toinen mummo joka on kuulemma jonkin verran dementoitunut. Hän ulkoiluttaa pystykorvakoiraansa ja puhelee koiralleen koko ajan. Tämä mummo ei sano koskaan huomenta eikä odota että minä ehtisin sanoa. Hän menee suoraan asiaan esim. onko tuo tuolla koulu ( osoittaen lähellä olevaa kerrostaloa) tai kylläpä tuulee tai kylläpä on liukasta ja muuta sellaista. Herttainen mummo tämäkin ♥

Jotenkin aina odotan että jonkun heistä tapaisin. Päivä lähtee tällä  tavalla mukavasti käyntiin.

Mutta käyntiin tämä nyt on lähtenyt ja täytyy ruveta naputtelemaan oikeita töitä. Työntekijä on tekevinään töitä ja työnantaja maksavinaan siitä palkkaakin.Oikein mukavaa päivää teille.

Em

Läheisyys on se maa
Se maa jonne
jokainen haluaa
Lämmön kaipuu
on se kaipuu
joka saa kaipaavan
vielä enemmän palelemaan
Kaipuu saa
ja läheisyyden
kaukaisuus
minussa saman aikaan:
Vavisuttaa ja paleltaa,
on pakko mennä kovempaa
- Tommy Tabermann