Harmaa, sateentihkuinen aamu jossa kuitenkin tuo alkavan kesän vihreys suorastaan loistaa ja säteilee!
Hyvää päivää kaikille kasalaisille
Ellimari
"Salaa, ohitseni"
Salaa, ohitseni
uni lukee minua
ja löytää minusta syvältä sanat
joita en tiennyt kätkeneeni.
Ne pyrähtävät minusta pois
kuin vanhan haavan kuhmuisesta rungosta
ja siinä on monta koloa, monta pesää
murtuvassa
latvansa laulua turhaan tapailevassa miten monta pesyettä
miten monta sinisen pilven matkalaista
on minusta tietämättäni muuttanut?
Yö hengähtää minut tyhjäksi,
tuulen kuljettavaksi.
Mutta en minä itke niitä jotka menivät,
laulut opitaan vasta
kun on lennetty pois.
Reomatismi koetteloo tuskansietoo, oun kaekki koettanna mistee on tietoo, mutta sano ystävä eräs, kun tulloo kevät, eti iso kusiaespesä, istu siihen nii kivut kaekkoo, ei oo ennee kippeetä paekkoo.
Tulj kesä, kivut ylty, luulin että kuolen, laskin pessään paljaan persepuolen, mutta loppunut ei tuska huoli, kaekki kusiaeset kuoli.
Osui silmiini tuo ja kirvoitti naurun huuliltain. Tekijää en tiedä!
Eli vielä heilutaan hengissä - joskus jopa kiiltonahkakengissä! Kesää odotellen ja paljon terkkuja kaikille kasassa rymyäville lähettäen
Ellimari
Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nosti pään
ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin,
ja päivä paistoi siipeen heleään,
- se sydämeni on, ma virkoin sulle,
kun vangitsit sen kätees lämpimään.
jotka toivotitte minut taas tervetulleeksi mukaan. Vielä en osaa sanoa, tuleeko minusta "kirjoittajaa" mutta katsellaan.
Mitäs tässä. Aika on livahtanut tuosta syksyisestä Solveigin laulusta orastavaan kevääseen. Oli Joulukin. Ja kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat pohjolan tuuloset.
Alkuvuoden hirmuinen työrumba on onnellisesti ohi. Joka kerran tuosta souvista selvittyään miettii että vieläkö jaksan vuoden päästä tämän saman. No sehän on korkeemmas kärees.
Tänään olen kotona toipumassa vatsapöpöstä.Tuon mokoman sain viimeisimpänä meidän työporukastamme kun jo luulin tuon onnellisesti välttäneeni. Mutta eipäs vain!
Murhettakin on ollut tai oikeastaan tässä juuri meneillään. Nuoremman tyttären avo-onni karahti karille ja Jamin (1,7 ) vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Sääliksi käy pientä poikaa jota retuutetaan nyt edestakaisin. Joka toinen viikko äidillä, joka toinen viikko isillä. Mummo murehtii, ei voi mitään.
Mitäs muuta? No ostin vihdoin viimein kameran. Sellaisen halpiksen vain ja pikkuisen mutta ihmeen hyviä kuvia sillä saa. Suas nähä osaisinko jonkin tänne laittaa. Luontokuvista pidän paljon ja ehkäpä saan itseni nyt paremmin irti sohvan uumenista ja kameran kanssa ulkoilemaan.
Tässä näin aluksi kuulumisia ja terveisiä täältä Savon Koillisesta kolkasta
